Festarielšmšš

Tunteista sakea turvapaikka

Su 15.11.2015 19:19

Klikkaa Rokumentin vaikuttavimpiin lukeutuva poikkitaiteellinen esitys Quietly Into the Night tarjosi mykkäelokuvaa ja sinisistä välillä hyvin mustiksi kääntyviä tunnelmia. Pimeässä on turvallista tuntea.

Rokumenttiviikonlopun vaikuttavimpien esityksien selkeään kärkipäähän lukeutui Elokuvakonsertti: Quietly Into the Night. Kyseessä oli rääkkyläläisen Leighton Richard Phoenixin sekä hammaslahtelaisen Jussi Sinkkosen yhteistyössä tekemä poikkitaiteellinen esitys, joka koostuu Sinkkosen elokuvasta ja Phoenixin musiikista.

Blueshenkinen musiikki ja Sinkkosen kauhusta ja slapstick-komediasta inspiraationsa hakeva, mykkäelokuvan estetiikalla pelaileva leffa tarjosivat ajatukset täyttävän ja jopa hiukan kuumottavan kokemuksen. Tarina saattaisi hyvin olla vain yhden miehen juoppohulluutta, mutta ehkä ei. Hienoa joka tapauksessa. Ja toisaalta tässäkään se "The End" ei ollut mikään loppu. Sitä tarinaa kertoja oli siinä edelleen kertomassa.

Esityksen jälkeen Phoenix jäi juttelemaan rentoutuneesti selvästi vaikuttuneiden katsojien kanssa. Luultavasti mies sai muutaman kappaleen uutta levyäänkin kaupaksi.
Samalla Quietly Into the Night tarjosi väläyksen niistä vanhoista kunnollisista elokuvateattereiden kulta-ajoista, jolloin mykkäelokuvia säesti pianisti leffateatterin nurkassa. Muun muassa niitä muisteltiin aiemmin samana päivänä esitetyssä Tunteiden temppelit -dokumentissa, joka kävi läpi suomalaisten elokuvateattereiden historiaa notkahduksineen ja uusine nousuineen.

Elokuvateatteri taipuu, ja on itse asiassa aina taipunut moneen muuhunkin kuin elokuvien näyttämiseen. Kuten eräs ystävä kommentoi elokuva-arkiston maanantainäytöksiä, on se eräänlainen turvapaikka kiireisen päivän jälkeen. Quietly Into the Night tarjosi jo loppuaan kohti kääntyvässä Rokumentissa juuri sen: turvapaikan, joka on sakea tunteista.

 — Pasi Huttunen, Verkkotoimitus

 

« takaisin



Seuraava juttu > < Edellinen juttu